Uudenvuodenlupauksia osa 2.

Meitä ei kylmetä routa ja jää!

Viime vuoden saavutuksista intoutuneena otin tällekin vuodelle (siis 2015) tavoitteen, tällä kertaa puhtaasti (hyöty)liikunnallisen: vuoden aikana 1500 km kävelyä. Ja tämä tavoite on nyt toteutunut! 500 km olen kävellyt koiran kanssa ja 1000 km ilman koiraa. Iloitsen erityisesti tuosta ensimmäisestä kilometrimäärästä, koska kyseinen koira on hoidossa luonani vain yhden tai pari päivää viikossa. Ja koira on jo vanha, yli 13-vuotias, mutta jaksaa edelleen useamman kilometrin lenkkejä pari kertaa päivässä. Kaikkiaan liikuntakilometrejä minulle kertyi vuoden aikana yli 1700 km kävellen, sauvakävellen, juosten, pyöräillen tai uiden. Liikuntatunteja kertyi 570 h. Uutena lajikokeiluna jousiammunta (hauskaa!)

En pidä itseäni erityisen liikunnallisena, koska en juurikaan käy ohjatussa liikunnassa enkä kuntosalilla. Mutta kumulatiivinen tunti- ja kilometrimäärä näyttää hyötyliikunnan mahdin. Jos joka päivä kävelee 2x30min vaikkapa työmatkojen yhteydessä, kertyy siitä satoja liikuntatunteja vuoden mittaan, ilman että sen eteen tarvitsee hirveästi ponnistella. Oma tavoitteeni liikunnassa on säilyttää ja ylläpitää terveyttä ja kehon liikkuvuutta ja normaalia painoindeksiä. Olen huomannut, että myös henkiselle hyvinvoinnille jatkuva kevyt liikunta on kaikkein parasta. Mutta toisaalta hölkkälenkin tai rivakan uinnin tai kuntopyöräilunnjälkeinen endorfiinieuforia on myös kivaa :)

Yksi tavoite vuodelle 2015 jäi saavuttamatta. Olin ajatellut tehdä kaupunkivaelluksen ts. kotiovelta jalkaisin parinkymmenen kilometrin päähän kohteeseen x ja seuraavana päivänä takaisin. Tämä ei nyt valitettavasti toteutunut. Mutta otan tämän tavoitteeksi ensi vuodelle. Ylipäätään kävelylenkkejä voisi pidentää, yleensä ne ovat sellaisia 3-5 kilometrin mittaisia.

Liikuntainspiraatiosta kiitän paitsi koiraa myös Kuntovirkku-yrittäjää Virva Niissaloa, jonka Facebook-päivitykset ja artikkelilinkit kannustavat iloiseen arki- ja hyötyliikuntaan ja uusiin lajikokeiluihin näin aikuisenakin. Kiitos Virva ja hyvää ja reipasta uutta vuotta kaikille!
 

Kesälomamatkoja: Ahvenanmaa

Kävin tänä kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni Ahvenanmaalla. Matkustimme Vikingillä Turusta minimoidaksemme matka-ajan, koska mukana oli myös koira. Matka kesti viitisen tuntia ja sujui mukavasti. Vikingillä koiran saa ottaa mihin tahansa hyttiin paitsi tietysti allergiahyttiin. Siljalla on ilmeisesti erikseen eläinhyttejä ja niitä ei ole kovin paljon. Näin ollen Vikingillä oli meille tilaa kun Siljalla ko. hytit oli jo varattu täyteen. Viking on myös hieman halvempi.

Matkavaraukset teimme kesäkuussa vain muutamaa päivää ennen matkaa ja Vikingillä oli hyvin tilaa. Toki menomatka oli maanantaina aamulla ja paluu perjantaina päivällä, jotka eivät tietysti ole kaikkein suosituimmat matkapäivät.

Värejä laivalta

Vikingin kautta varasimme Ahvenanmaalta myös mökin. Vikingillä on nettivarausjärjestelmä, mutta koska varaus tehtiin alle viikon päähän, se piti tehdä puhelimitse, mutta sekin hoitui helposti. Ainoa miinus oli ajo-ohjeet, joita emme lupauksesta huolimatta saaneet ja mökkialuetta ei löytynyt ilman ohjeita, jotka sitten saimme onneksi paikan päällä puhelimitse.

Ensimmäinen päivä, maanantai, kului matkustamiseen. Tulimme sunnuntaina Turkuun, jossa yövyimme Turun kristillisen opiston hostellissa (ihan ok paikka, valitsimme sen mukaan mistä löytyi järkevä yöpaikka, jonne sai ottaa koiran). Aamulla siis laivaan, iltapäivällä laivalta Maarianhaminaan syömään ja sitten etsimään mökkiä joka lopulta löytyikin.

Mökkimme sijaitsi Kråkskärin vapaa-ajan alueella Skagissa Eckerön pohjoisosassa. Mökki valittiin lähinnä sillä perusteella, että sinne voi ottaa koiran ja se on riittävän kokoinen eikä hirveän kallis. "Vapaa-ajan alue" on pienoista liioittelua, kyseessä oli mökkikylä metsässä eikä siellä ollut mitään palveluja. Meille se sopi mainiosti, koska mökkiä tarvittiin vain yöpymiseen ja ainakin minä nautin alueen täydellisestä rauhasta. Mökki oli kuvatunlainen, hyväkuntoinen ja hieman isompi kuin mitä kuvittelin. Sähköt, keittiö, jossa oli tarvittavat varusteet, vessa ja suihku. Ja tilaa oli tosiaan mukavasti. Ehdottomasti hintansa väärti.

Näköala mökin ikkunasta

Mökin lähistöllä, Skag, Eckerö

Jos saan antaa yhden vinkin Ahvenanmaalle matkustavalle, niin se on tämä: käy kaupassa Maarianhaminassa! Muualla on käytännössä vain pikkukauppoja, joiden aukioloajat ovat rajalliset. Pääsaarella on kaksi S-markettia mutta ei esim. R-kioskeja, ABC-asemia tms. mihin manner-Suomessa on tottunut. Onneksi minulle oli vinkattu tästä etukäteen (Kiitos Katja ja Pekka!) ja niinpä menimme ensin kauppaan ja lähdimme vasta sitten kohti mökkiä.

Tiistaina ajoimme Getavuorelle, jossa on todella hienoja kallioluolia ja muutenkin aivan upeaa luontoa. Kävelymatkaa siellä tuli kaikkiaan yli 5 kilometriä mikä oli lapsille (8 ja 9 v) vähän turhan paljon, olivat melkoisen väsyneitä ja kärttyisiä lenkin jälkeen. Onneksi oli pilvinen päivä ja (kesän ainoa) lämpöaalto vasta tulossa. Kävelylenkin jälkeen söimme ravintolassa (Soltuna), mistä sai oikein hyvää ruokaa, gluteenitonkin henkilö sai hyvän annoksen helposti. Lapset pelasivat vielä kierroksen minigolfia. Getalta poimittiin myös muutama geokätkö.

Geta

Keskiviikon kohteena olivat pakolliset Kastelholman linna ja Bomarsundin linnoitukset. Hienoja paikkoja molemmat ja ilmakin suosi. Aamupäivällä käväisimme ensin Degersandin hiekkarannalla, suosittelen lämpimästi jos tuolla suunnalla liikkuu. Kätköilymielessä olisi voinut viettää pidemmän aikaa Bomarsundissa. Alue on tiiviisti kätkötetty ja hienoja linnoituksia, tykkejä jne. on paljon. Nyt olimme Bomarsundissa aika myöhään iltapäivällä joten vietimme alueella vain pari tuntia. Lapset tykkäsivät tosi paljon raunioilla kiipeilemisestä.

Degersand

Bomarsund

Bomarsund

Torstaina menimme aamusta Nåtön lehtoniityille luontopolulle. Paikka on hieno, mutta jostain syystä lapset olivat erittäin kiukkuisia tuona aamuna ja itse jouduin hoitamaan pitkän puhelun keskellä luontopolkua, mikä sekin latisti tunnelmaa ja kuumuuskin yllätti meidät. Päätin käyttää lapset uimassa ja niinpä suuntasimme Maarianhaminan Lilla Holmenille. Se oli oikein mukava uintipaikka lapsille, alueen kätköt oli tosin jästitty. Sitten ajoimme vielä Herröskatanin luotopolulle yhden kätkön perässä. Kävelymatkaa tuli jonkin verran, mutta paikka oli uskomattoman upea kallioinen ranta. Mökille palatessamme kävimme vielä hakemassa mökin lähistöllä olevan kätkön. Matkalla tapasimme aidon ahvenanmaalaisen kätköilijän, vanhemman miehen, joka kertoili meille ahvenanmaalaisesta kätköilykulttuurista. Hauska tapaaminen!

Herröskatan

Perjantai olikin taas matkapäivä. Aamulla jätimme hyvästit Kråkskärin mökille ja naapurissa asuneelle mukavalle ruotsalaiselle pariskunnalle ja heidän valtavan kokoiselle King-koiralleen. Jos vielä tulee lähdettyä Ahvenanmaalle kätköilemään tai muuten matkailemaan, niin Kråkskär on vahva majoutusvaihtoehto! Ajoimme Maarianhaminaan syömään ja vielä parille purkille ennen kuin laivaa ryhdyttiin lastaamaan autoilla. Lapset jaksoivat vielä innostua laivasta, joka paluumatkalla oli Viking Galaxy eli aika hieno ja uusi laiva.

Reissu oli todella hieno, todella rentouttava! Säät suosivat matkalla, koska ajankohtaan sattui koko kesän lämpimimmät muutamat päivät. Todella hauskaa, että pääsimme sitten hyödyntämään Ahvenanmaan kauniita hiekkarantojakin. Nyt siis matkailimme vain pääsaarella ja mukana olleen koiran takia keskityimme lähinnä ulkoilmakohteisiin ja luontopolkuihin. Paljon jäi siis vielä nähtävää!

Uudenvuodenlupauksia

En saa ikinä pidettyä uudenvuodenlupauksia, joten en ole niitä yleensä tehnyt. Viime uusivuosi oli kuitenkin poikkeus. Tein lupauksen, tai itse asiassa päätöksen, ja se piti. En tästä päätöksestäni julkisesti paljon kertonut, koska pessimistinä ajattelin, että hukkaan taas valuu hyvät päätökset ;)

Päätös oli, että vuonna 2014 elän terveempää ja kevyempää elämää ja olipa yhdet punaiset tavoitehousutkin, joihin halusin mahtua. Olin jo pohtinut omia elintapojani  ja kuunnellut aiheeseen liittyviä luentoja. Sitten löysin netistä Patrik Borgin laatiman Kunnossa Kaiken Ikää -projektin opasvihkosen, jossa kehotettiin tekemään pienen pieniä elämänmuutoksia pikkuhiljaa ja näistä muutoksista rakentuu hitaasti, mutta varmasti uudenlaiset elämäntavat ruuan ja liikunnan osalta. Tämä kolahti. Kaikki muutokset terveempään elämään on ennen kaatuneet muutosten työläyteen. Siihen, että on niin vaikeaa opetella tekemään terveellistä ruokaa tai että on mahdotonta löytää aikaa liikkua virallisten terveyssuositusten verran. KKI-oppaassa olikin erilainen näkökulma: kaikkea ei tarvitse muuttaa nyt heti, vaan muutokset tehdään yksi kerrallaan ja ne ovat todella niin pieniä, että yksi kerrallaan toteutettuna ne pystyy ottamaan pysyväksi osaksi elämää.

Muutoksista ensimmäinen oli säännöllinen ateriarytmi. Ruokaa 3-4 tunnin välein. Ei väliä mitä syöt kunhan syöt niin ettei ruokailujen väli kasva liian suureksi. Kun verensokeri on koko ajan tasainen, olo on parempi, ei tule kiukuteltua lapsille työpäivän jälkeen ennen kuin on saatu ruokaa pöytään, jos olen syönyt välipalan jo aiemmin. Helppoa ja ah, niin toimivaa :) Aluksi en todellakaan välittänyt siitä mitä syön, kunhan söin. Vain ateriarytmiin piti keskittyä.

Sitten alettiin viilata ruokavaliota. Ensimmäinen muutos oli syödä kaksi hedelmää päivässä.Sitten piti ryhtyä valitsemaan täysjyvätuotteita. Lisätä proteiinia. Valita parempia rasvoja. Lisätä kasviksia lämpimiin ruokiin. Vähentää makean syöntiä. Kukin muutos otettiin mukaan yksitellen aina 1-3 viikon välein. Tärkeää oli se, että edellisestä muutoksesta oli ehtinyt muodostua automaatio ennenkuin otettiin uusi juttu mukaan. Muutosten piti myös olla mieleisiä eikä kaikesta hyvästä mutta epäterveellisestä tarvinnut luopua, vaan miettiä mitkä on itselle tärkeitä juttuja (suklaa!) ja mitkä taas sellaisia mistä voi luopua (pulla!)

KKI-ohjelmaan kuuluu myös liikunnan asteittainen lisääminen, ohjelma on suunniteltu sohvaperunoille. Omalla kohdallani liikunta oli jo aika mukavasti kuvioissa, kun olin pari vuotta aiemmin aloittanut (sohvaperuna-asteelta) Porin juoksukoulun. Niinpä perusliikunta oli ihan kivasti hallussa, mutta KKI-ohjelmasta tuli silti mukavasti uusi vinkkejä ja näkökulmia. Lisäksi keskityin viime vuonna ulkoiluun ja pääsin usemapaan kertaan eräleireilemään kivassa porukassa :)

Parasta KKI-ohjelmassa oli se myönteisyys. Suurin osa muutoksista oli positiivisia, eli elämään/ruokavalioon _lisättiin_ jotain: liikuntaa, kasviksia, proteiinia. Mistään ei tarvinnut hampaat irvessä luopua. Kesään mennessä olinkin saanut ruokailutavat hyviksi ja painokin oli pudonnut. Liikuntaa olisin voinut harrastaa säännöllisemmin ja sen aion nyt ottaa alkavan vuoden tavoitteeksi. Kesällä iski erittäin kivulias vaan ei hengenvaarallinen Sairaus, jonka vuoksi olen joutunut hyvin radikaalisti muuttamaan ruokavaliotani ja välillä on viikkoja jolloin en voi kipujen takia syödä oikein mitään. Ruokavalio on siksi juuri nyt jotain ihan muuta kuin yleiset terveyssuositukset, mutta näillä mennään. Toisaalta kipuihin auttaa säännöllinen liikunta. Konkreettinen tavoite painon pudotuksesta toteutui kyllä, mistä Sairaudellekin pitää antaa "kiitosta". Painan nyt lähes 10 kiloa vähemmän kuin vuosi sitten. Tavoitehousut mahtuvat päälle ja vielä villakalsaritkin sinne alle ;)

Hyvää uutta vuotta kaikille ja lupausten suhteen suosittelen pieniä aseklia, baby steps, oli lupaus mikä tahansa!

Adventti on ihmisen parasta aikaa

Adventtisunnuntai ja jouluradio alkoi! www.jouluradio.fi ja Helsingissä taajuudella 102,0. Ihanaa, kun voi julkisesti kuunnella joululauluja :) Mä kuuntelen niitä salaa ympäri vuoden, kannattaa kokeilla! Esimerkiksi heinäkuun helteillä joululauluista saa ihan eri asioita irti kuin näin talvella.

Viime jouluna julkaistu Raskasta joulua -porukan video "Tulkoon joulu" on tullut katsottua melkein joka päivä jo marraskuun alusta asti. Se on vaan niin hyvä! Ihania laulajia, mahtava sovitus. Kun Marco Hietala laulaa, että "tulkoon RAKKAUS ihmisrintaan, silloin Joulu luonamme on", niin eihän sitä voi muuta kuin uskoa!

Putous ja sketsihahmokisa 2014

Mielenkiinnolla odottamani uusi Putous-kausi on alkanut. Kahden jakson perusteella on sanottava, että parannusta on tapahtunut ja paljon! Uusi näyttelijäkaarti on raikas ja käsikirjoituksen taso on noussut ihan huikeasti! Hyvä hyvä!

Sketsihahmotkin ovat aikalailla ok. Ihan niinkuin viime kaudellakin, on muutama tosi hyvä hahmo, muutama tosi huono ja pari siltä väliltä. Oma suosikkini on Karjalan Kandalfi, voi sitä rasvaan miehen herkkyyttä :D Kissi Vähä-Hiilari on tietysti myös erittäin hyvä. Hyvällä hahmolla pitää olla myös hyvä käsikirjoitus ja Kissillä se tuntuu olevan parhaiten hallussa. Old testament -dieetti..... :D Tykkään myös Svetlanasta ja liitto-orava Pasista.

Minusta parhaat hahmot ovat sellaisia, joita hahmon tekijä itse rakastaa ja kohtelee hellyydellä ja pieteetillä. Ei saa tehdä liian ronskisti yli, muuten hahmo ei ole todellinen. Liitto-orava pudonnee aika pian leikistä juuri tästä syystä. Hahmo on ihan hauska ja käsikirjoitus paikoitellen tosi oivaltavaa, mutta hahmon tekemisestä puuttuu lempeys. Kississä on paljon samaa kuin viime vuoden Antskussa, todella kauniisti ja kunnioittavasti tehdyt hahmot. On liian helppoa tehdä "mies naisen vaatteissa puhumassa kimeällä äänellä". Antsku ja Kissi on ihan todellisia henkilöitä. Ja samaan kategoriaan menee Sanna-Raipe eli ei se ole vain siitä kiinni että mies tekee naishahmoa. Toivon kyllä, että Kissin kohdalla ei käytettäisi liiaksi samoja elementtejä kuin Antskulla, tämän päivän jakson perusteella nimittäin näyttää huolestuttavasti siltä.

Svetlanan kohdalla pelkäsin ekan jakson jälkeen sitä, että käsikirjoitus on pelkkää prostituutiosta vihjailua, mutta toiseen jaksoon oli keksitty kivasti kaikkea muuta. On jännää nähdä kestääkö Kissi-hype kauden loppuun asti vai saammeko sittenkin yllätysvoittajan. Joka tapauksessa todella viihdyttävää katsottavaa sekä sketsihahmot että ohjelma muutenkin. Ai niin! Se viikkokatsauksen reportteri Helsingin kylmillä kaduilla <3

Robbin Williams on kuollut

Harvoin kenenkään ulkomaalaisen näyttelijän kuolema koskettaa niin paljon kuin Robbin Williamsin. Hänen uransa on ollut uskomaton enkä voi ymmärtää että uusia elokuvarooleja ei nyt enää tule. Itselleni tärkein Williamsin elokuvista on ollut Heräämisiä (Awakenings), joka kertoo lääkäristä joka ryhtyy hoitamaan levodopalla katatonisessa tilassa olevia potilaita, jotka lääkityksen ansiosta heräävät taas hetkeksi mukaan elämään.

Kuolleiden runoilijoiden seura on tietysti hieno ja merkittävä elokuva (tosin nykyisin katselukokemusta häiritsee muiden pääosan esittäjien myöhemmät tv-sarjaroolit). Kolmas suosikkini on Good morning Vietnam, jossa on aika hieno tunnelma Vietnam-elokuvaksi. En tietysti ymmärrä elokuvan kaikkia nyansseja, koska en ole amerikkalainen enkä ole perehtynyt Vietnamin sotaan.

On murheellista, että upea näyttelijä vaipui masennukseen ja alkoholismiin ja päätyi itsemurhaan. Sydämeen sattuu ajatella sitä mitkä hänen tunteensa ovat olleet hänen päätyessään tähän ratkaisuun.

Synttäripuuhaa

Vitsi-muistipelissä pitää yhdistää vitsi ja kuva.

Kohta on taas lapsen kaverisynttärien aika. Hulinaa riittää kun pieneen asuntoon pyyhältää 9 energistä lasta. Lapsia ilahduttaakseni (oikeasti omien hermojeni takia ;) ) yritän aina keksiä synttäreille joitain pientä ohjelmaa. Tällä kertaa olen suunnitellut perinteisen valokuvasuunnistuksen lisäksi koululaisvitsi-muistipelin. Muistipelissä pitää löytää vitsiä vastaava kuva. Ajattelin, että tää voisi olla hauska juttu, kun synttärisankari itse on tällä hetkellä kovasti mieltynyt vitsikirjoihin ja ilahduttaa minua harva se päivä lukemalla niitä ääneen. Kuvien toteutus oli haastavaa minun piirustustaidoillani, joku joka oikeasti osaa piirtää hyvin saisi tehtyä vaikka mitä. Mun piti tyytyä valitsemaan sellaisia vitsejä joita on helppo kuvittaa tikku-ukoilla ("Kaksi miestä meni mustikkaan. Toinen ei mahtunut." ja niin poispäin).  Valokuvasuunnistuksen toteutus pienellä pihalla on haasteellista sekin, varsinkin kun lapset on jo aika isoja. Lisäsin vaikeusastetta ottamalla valokuvat niin läheltä, että mittasuhteet hämärtyy ja joistain kuvista pystyy päättelemään vain esim. pintojen väriä.Eiköän nuo kuitenkin aika nopeasti löydy. 

Valokuvasuunnistuksen palkintona tällä kertaa Pez-karkkikone.