Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin

Luin Jonas Gardellin kirjoittaman trilogian ensimmäisen osan "Rakkaus". Kirjan pohjalta tehty tv-elokuva nähtiin Suomen telkkarissa keväällä. Elokuva oli pakahduttavan kaunis ja koskettava ja tyrmäävän surullinen. Samalla myös kiinnostava historiallinen kuvaus 80-luvusta ja AIDSin saapumisesta pohjolaan.

Kirja syventää henkilöhahmoja ja taustoittaa faktoja. Elokuva on erittäin uskollinen kirjalle. Ainakaan tätä ensimmäistä osaa lukiessani ei tullut samanlaista tunnekuohua kuin elokuvaa katsoessani, mutta se varmaan osaltaan johtui siitä että jo tiesin mitä tulee tapahtumaan. En osaa sanoa miltä tuntuisi lukea kirja jos ei olisi nähnyt elokuvaa. Joka tapauksessa suosittelen kirjan lukemista olit sitten nähnyt elokuvan tai et. Kirjassa on luonnollisesti paljon sellaista mitä elokuvaan ei mahtunut mukaan.

Minulle elokuvassa ja kirjassa oli monta kiinnostavaa asiaa. Ensiksi tietysti rakkaus. Erityisesti elokuvassa pääparin rakastuminen ja rakkaus oli kuvattu uskomattoman kauniisti. Ja kun alusta lähtien tiesi mihin tarina päättyy, rakkaus näkyi niin kirkkaana ja kauniina sen hetken kun se sai kukoistaa ilman murhetta.

Toiseksi AIDSin historia. On oman ammattini kannalta kiinnostavaa miten tuntematon tauti lopulta löytyi ja miten siihen saatiin kehitettyä lääkkeitä. Netissä on valtavasti tietoa ja sieltä voi jopa löytää ne ihan ensimmäiset artikkelit joissa raportoitiin homomiehillä esiintyvistä keuhkosairauksista ja syövistä. Historiatietoa löytyy myös suomeksi ja Suomesta esim. FINNQUEERin sivuilla.

Kolmas ja ehkä tärkein minua kiinnostava asia on elämä marginaalissa. Itselleni homoseksuaalisuus on tullut tutuksi ystävien kautta eikä se ole minulle mitenkään kummallista. Miehellä voi olla miesystävä ja perheessä voi olla kaksi äitiä. Se on yhtä arkista minulle kuin vaikka se, että oma perheeni on nyt yhden vanhemman perhe. Siksi minun on ollut vaikeaa käsittää miten ahtaassa marginaalissa seksuaalivähemmistöt ovat eläneet ja elävät yhä. Kirja ja elokuva kuvaavat kipeästi sitä mitä marginaalissa eläminen on 80-luvulla ollut. Miten hirveää on täytynyt olla se, että on joutunut elämään joko kaapissa tai halveksittuna samalla kun ystävät ympärillä kuolevat ja yhteiskunnassa velloo AIDS-hysteria. Ei sitä voi käsittää. Mutta lukemalla ymmärtää ehkä hitusen.

Trilogian toinen ja kolmas osa ilmestynevät myös jossain vaiheessa suomeksi. En malttaisi odottaa!